Menninkäinen - syksyn poika

Syksyinen koriste on tarkoitettu sisäkäyttöön, mutta koko tulee paremmin esille, kun menninkäinen on kuvattu luonnossa puolukan varpujen keskellä.

Yksityiskohdat näkyvät selvemmin tässä puuveneessä otetussa kuvassa.

Menninkäisen ja marjaoksan valmistusohjeet löytyvät tästä blogista. Osan koristeesta voi helpoiten valmistaa pelkän kuvan perusteella. Sienen sisusta on superlonia. Päällä on punaiseksi värjättyä sukkatrikoota paksuista sukkahousuista. Lakin alapuoli on sukkahousun vyötärönauhaa. Jalka on paksua sukkatrikoota ja lakin valkoiset pilkut ohutta trikoota.

Kukkia köynnöksenä

Koriste on tehty peruskukan ohjeilla. Kukat on kiinnitetty paksuun, taipuisaan rautalankaan, joka on päällystetty kukkanauhalla.

Köynnöksen voi kietasta esimerkiksi käppyräiseen juureen tai oksaan.

Hallavainen - suonvelho - näki päivän valon

Hallavaisella on vastaava syntyhistoria kuin muillakin tämän blogin peikoilla ja velhoilla eli ohjeet löytyvät tämän blogin aikaisemmista teksteistä. Velho asustaa suolla samoissa maisemissa Suomajan asukkaiden kanssa peikkotaloaskarteluissa ja -kuvauksissa. Lisää kuvia Hallavaisesta löytyy mm. tämän linkin Velhot takaa Peikkotalot-blogista.

Kaikki kolme velhoa ovat tavanneet ja päässeet yhteiseen kuvaan juhannuksena 2015.

Seikkailut satujen maailmassa ovat alkamassa.

Kesäkeiju odottaa juhannusta

Keiju on syntynyt jo vuosia sitten, mutta ei ole päässyt julkiseen esittelyyn ennen tätä.

Keijukaisen ja asetelman tekemisessä on yhdistetty blogin aikaisempia ohjeita alustan ompelusta, kukkien tekemisestä ja erilaisten peikkojen ompelemisesta.

Keväisiä kukkia sukkatrikoosta

Keltaiset kukat kuuluvat kevääseen. Pajunkissoihin yhdistettyinä ne sopivat pääsiäiseen. Pääsiäisen jälkeen pajunoksat voi napsia pois asetelmasta.

Kukat on helppo toteuttaa tässä blogissa olevalla kukan perusohjeella. Linkki ohjeeseen: Kukan perusohje

Kukasta voi tehdä myös reilusti kerrotun.

Terälehtiä tehdään useaa eri kokoa ja ne kootaan yhteen ilman varsia ja lehtiä. Yllä oleva kukka on "istutettu" servettirenkaaseen. Värjäämällä valkoisia sukkahousuja eri pituisia aikoja, saa saman värisävyn eri asteita. Tummuusasteen vaihtelu elävöittää kukkaa. Linkki värjäysohjeeseen: Sukkatrikoon värjääminen

Suomajan peikkoperheen synty

Ensin syntyi äiti Karpalo. Äidillä oli toiveita isän suhteen. Voisi olla taiteilijaluonne ja tietysti komea.

Tällainen tuli isä Tupasvillasta. Äiti Karpalo näyttää tyytyväiseltä - kuten aina. Lapset ovat ihan torsoja vielä.

Koska lapsetkin ovat suon asukkeja, värit ja nimet tulevat suon kasveilta. Tytär on nimeltään Hilla ja poika on Juolukka.

Perhe on juuri käynnistänyt talonrakennusprojektin, jonka etenemistä voi seurata täältä: Peikkotalot-blogi

Vellamoinen - rannanvelho astui peikkojen maailmaan

Tarina peikoista ja velhoista laajenee. Metsänväki sai ensin oman velhonsa Unituisen ja nyt rannanväelläkin on oma velhonsa. Rannanväen velho on nimeltään Vellamoinen. Sillä on sininen vaatetus ja kastehelmiä vaatteissaan. Jotta se voisi helpommin kätkeytyä rannan kasvillisuuden sekaan, sillä on vihreä viitta.

Yhdessä Unituinen ja Vellamoinen ovat tehokas parivaljakko. Kummallakin on oma reviirinsä, mutta molemmat suojelevat luontoa ja sen asukkeja - kuten pieniä peikkoja.

Velhot saavat ensiesittelynsä sukkatrikooblogin puolella, mutta sitten ne siirtyvät seikkailemaan Peikkotalot-blogiin.

Unituinen - peikkomaailman jättiläiskokoinen velho

Uusin peikkomaailmaan sijoittuva olento syntyi eilisen ja tämänpäivän työn tuloksena, kun parantelin nyrjähtänyttä nilkkaa.

Nimekseen olento sai jo ennakkoon Unituinen. Unituinen on velho, josta kukaan ei tunnu tietävän varmasti, onko se nuori poika vai nainen.

Unituinen tulee tulevaisuudessa seikkailemaan Peikkotalot-blogissa.

Pääsiäisnoita

Pääsiäisen lähestyessä kaivoin esille vanhan koristeen ja kävin kuvaamassa sen roskaisella keväthangella. Nuken ja alustan tekotapa on kerrottu jo aikaisemmin tässä blogissa.

Nuotiossa ja miniatyyrikukissa on raaka-aineena värjätty sukkatrikoo, eikä nuotion tekotapaa tarvitse juuri sanoin selittää. Kuva kertoo paljon.

Pienissä kukkissa ohut hopealanka on taivutettu ensin kukan muotoon ja sen päälle on pingotettu yksi sukkatrikoopala. Trikoo on sidottu varteen kukan alapuolelta, terälehtien väliin on ommeltu pienet pistot ompelulangalla ja keskelle on kiinnitetty pieni helmi.

Myllylammen peikkoperhe

Myllylammen peikkotalon rakennusprojektia seurataan Peikkotalot-blogissa. Myllylammen mummo Lumme syntyi jo syksyllä 2013 ja pääsi muotokuviin syksyn ruskan keskellä.

Perheen vaari Osmankäämi ja muut perheen jäsenet pääsivät kuviin vasta talven pakkasissa. Vaaria kutsutaan lyhyesti myös Osmo vaariksi.

Isä Kaislasta on tulossa mylläri uudessa kodissaan.

Äiti Rentukka on taiteilija, jonka erikoisalaa ovat erilaiset seinävaatteet.

Poika Hopea on saanut nimensä Hopeapajulta.

Perheen kuopus on tytär Ulpukka

Myllylammen perhe on valmistuttu samojen ohjeiden mukaan, kuin muutkin peikkokansan edustajat tässä blogissa.

Kannonkolon peikkoperhe

Tässä blogissa on jo ohjeet peikkojen valmistamisesta. Kirjoitan blogia rinnakkain Peikkotalot-blogin kanssa. Siellä ensimmäinen peikkoperhe elää jo täyttä elämää kodissaan nimeltä Kannonkolo. Tässä on kuvat ja lyhyt kuvaus Kannonkolon perheenjäsenistä.

Ensimmäisenä äiti Kanerva, joka on saanut nimensä ja värinsä metsän varvulta nimeltään kanerva. Äiti Kanerva toimii peikkojen maailmassa pitokokkina.

Poika Puolukka on perheessä ahkera marjastaja.

Tytär Vanamo on vielä pieni ja viettää huoletonta elämää nukellaan leikkien.

Isä Mustikka onkin jo ollut mallina tässä blogissa, mutta kerrottakoon vielä, että isä huuhtoo ja kaivaa kultaa ammatikseen.

Kannonkolon peikkoperheen elämää voi seurata täällä:
Elämää Kannonkolossa

Marjaoksa

Marjaoksan voi toteuttaa maljakkoon laitettavana isona oksana tai miniatyyrioksana. Oksaa valmistettaessa kannattaa lukea ensin tässä blogissa oleva kukan perusohje. Lehdet voi valmistaa siinä kerrotun ohjeen mukaan.

Marjat ovat puuhelmiä ja oksassa olevat lehdet sukkatrikoota. Oksasta voi tehdä erilaisia versioita

• käyttämällä erikokoisia helmiä samassa oksassa
• laittamalla oksaan paljon pieniä helmiä tai vähän isoja helmiä
• vaihtamalla helmien väri joksikin toiseksi jne.

Marjaoksan valmistus aloitetaan pujottamalla puuhelmiä heteisiin. Heteeseen kannattaa laittaa vähän yleisliimaa ennen pujotusta. Liiman kuivuttua heteiden varsiin kierretään ruskeaa kukkateippiä. Marjoja tehdään tarvittava määrä.

Seuraavaksi valmistetaan erikokoisia lehtiä hopeoidusta kuparilangasta ja sukkatrikoosta. Valmistus tapahtuu samalla tavalla kuin kukan terälehtien valmistus. Ohjeeseen on suora linkki sivun oikeassa reunassa LINKIT-luettelossa. Myös lehtiä valmistetaan tarvittava määrä.

Lopuksi varrellisia marjoja kootaan ryhmiksi ja kiinnitetään kukkateipillä taipuisaan (mutta jämäkkään) rautalankaan. Marjojen painosta riippuen niput kannattaa kiinnittää varteen ensin maalarinteipillä ja/tai liimalla. Sopiviin kohtiin laitetaan lehtiä ja kootaan näin pieniä oksia. Sitten pienet oksat kootaan isoksi oksaksi samalla periaatteella.

Miniatyyrimaailmassa pienistä oksista voi tehdä kimppuja, jotka sopivat pensaiksi tai "isoiksi" maljakkokukiksi.

Kukkakoriste ystävänpäivän pakettiin

Nyt on vielä kuukausi aikaa ystävänpäivään (14.2.) ja ehtii reilusti kokeilla kukkien askartelua sukkatrikoosta.

Ohje löytyy tästä blogista ja siihen pääsee suoraan linkistä: Perusohje: Kukka

Tiernapoikapeikot

Tiernapojat vasemmalta oikealle ovat kuningas Herodes, Muriaanien kuningas, Knihti ja Mänkki.

Tiernapoikien takana on pienen pojan vuosia sitten koulussa valmistama kynttilälyhty

Tiernapoikapeikkojen valmis pituus on 7 cm. Piipunrassista tehdyt rangat ovat noin 5.5 cm.

Kuva on otettu 5.12.2014 klo 17:24

Rangat peitetään vanulla. Vanua laitetaan vain ohut kerros, paitsi jalkateriin ja käsiin vähän paksummasti.

Kuva on otettu 5.12.2014 klo 17:49

Seuraavaksi kullekin peikolle ommellaan iho ja pää. Tarkemmat ohjeet löytyvät tästä blogista kohdista Peikot (vartalon valmistus) ja Kutojatontut (pään valmistus). Muriaanien kuninkaan ihon voi ommella suoraan tummemmasta trikoosta. Kaikilla tiernapojilla on mustat housut ommeltuina trikoon paksummasta housuosasta.

Kuva on otettu 6.12.2014 klo 12:20

Kaikilla pojilla on myös valkoiset paidat, jotka on ommeltu sukkahousujen kaikkein paksuimmasta kuminauhaosasta. Hiukset ovat huovutusvillaa.

Kuva on otettu 6.12.2014 klo 14:21

Tiernapoikien asuista on tarkat ohjeet, joita olen pyrkinyt ommellessani noudattamaan. Ohjeita löytyi netistä:

• Ohjeiden mukaan Herodeksella on olkaimet ristikkäin, punainen viitta, kullanvärinen kruunu, miekka ja parta.
• Muriaanien kuninkaalla olkaimet ovat myös ristikkäin, kruunu on hopean värinen ja kasvot tummat. Myös hänellä on miekka.
• Knihtillä on vain yksi olkain, miekka ja viikset. Päähineessä tulee olla pohja kolehtia varten.
• Mänkillä ei ole olkaimia, eikä miekkaa, mutta iso tähti Mänkillä on ja piippahattu.

Miniatyyrimaailmassa materiaalien valinta on oma juttunsa. Vyöt ja olkaimet ovat pakettien koristenauhaa. Miekat veistin paksusta grillitikusta ja niiden kahvoiksi kiersin rautalankaa. Miekat on maalattu teräksen/hopean värisiksi kynsilakalla. Kruunut on näperrelty koristenauhoista. Knihtin päähineen leikkasin pienestä muovisesta lasten lelusta, jonka käyttötarkoitus jäi minulle mysteeriksi. Mänkin hattu on pahvia. Päähineissä on kynsilakkaa päällä.

Sandaalien ohje löytyy toisesta blogistani Peikkotalot. Olen kirjoittanut ohjeen marraskuun 8. päivä 2014 ja sen nimi on Äiti Kanerva suutarilla kenkiä teettämässä. Poikien tekoviikset ovat sukkatrikoota. En tohtinut kokeilla parran ja viiksien maalaamista suoraan ihoon. Nenään ja poskiin on tupsutettu pumpulipuikolla vähän poskipunaa. Tähti on kultatussilla väritettyä pahvia kaksinkertaisena. Kerrosten väliin on liimattu mustalla tussilla väritetty grillitikun pätkä.

Kuva on otettu 7.12.2014 klo 19:05

Nyt olivat tiernapoikapeikot valmiita astumaan näyttämölle. Sarjatyönä tiernapoikien valmistukseen meni minulta 4 - 5 tuntia / poika. Perjantai-iltana 5 tuntia, lauantaina 8 tuntia ja sunnuntaina 5 tuntia eli yhteensä 18 tuntia. Seuraavat tiernapoikapeikot syntyisivät vähän nopeammin, kun ei tarvitsisi edetä kokeilun, yrittämisen ja erehtymisen kautta, mutta aikaa vievää hommaa tämä on siitä huolimatta.

Lumilyhty

Lumilyhty on kohtuullisen helppo askarreltava. Se sopii parhaiten sisäkäyttöön tai esimerkiksi lasitetulle terassille. Tämä lyhty on kuvattu lumisella terassilla taiteellisen vaikutelman vuoksi :)

Kaikki pallot ovat suurinpiirtein samankokoisia.

Lyhdyn sisällä on paristolla toimiva tuikku. Pallojen koolla ja määrällä on väliä. Lyhdyn voi rakentaa vaikka miniatyyrimaailmaan, mutta sen voi tehdä ihan luonnollisen kokoisenakin.

Pallojen päällä olevan trikoon kiristyskohdat ovat lyhdyn sisällä.

Sisäkäytössä lasipöydällä heijastuma tuo mukavan lisäefektin.

Sähköinen tuikku on aitoa turvallisempi ja piiloutuu hyvin lyhdyn sisään,

Lumilyhdyn teko-ohje:

Levitä styrox- tai paperimassapallojen päälle liimaa ja ohuesti vanua. Leikkaa valkoisesta sukkatrikoosta vähän palloa isompia pyörylöitä. Harsi valkoisella ompelulangalla pyörylöiden reunaan kiristyslanka. Laita pallo trikoon sisään ja kiristä tiukalle. (Testaa pallon ja kankaan keskinäinen koko etukäteen.)

Valmista palloja sarjatyönä ja kokoa niistä haluamasi kokoinen lyhty aloittamalla alimmasta pallokerroksesta. Kiinnitä pallot toisiinsa ompelemalla mahdollisimman huomaamattomasti.

Ompelua helpottaa, jos kokoamisen aloittaa lyhdyn yläosasta, mutta pallojen asettelu on vähän hankalampaa. Kumpaakin tapaa voi kokeilla.

Lumiukko ja kuuset

Tämä talvinen koriste pääsi sellaisenaan peikkotalonäyttelyyn, mutta sen osia voi käyttää koristeina yksistäänkin. Voi tehdä esimerkiksi pelkkää kuusimetsää vaikka koko pöydän pituudelta.

Lumiukko vartioi punatulkkujen herkkuhetkeä

Teko-ohje: Lumiukko

Varaa kolme erikokoista styrox- tai paperimassapalloa. Levitä niihin kevyesti liimaa ja peitä ohuesti vanulla. Liimaa kaksi suurinta palloa yhteen. Pallojen väliin voi työntää coctail-tikun. Se kiinnittää pallot tukevasti toisiinsa. Leikkaa valkoisten sukkahousujen sääriosasta pallojen päälle tuleva kangas. Pujota pallot "putken" sisään. Kiristä kangas päistään suppuun ja ompele päät kiinni. Kiristä lumiukon vyötärö langalla. Älä jätä löysiä, vaan kiristä kangas tiukasti.

Päällystä pää vanulla ja pingota pyöreä trikootilkku pään ympärille. Ompele tilkku kaulasta suppuun ja kiinnitä pää vartaloon ompelemalla. Ompele pienet mustat helmet "harsimalla" silmiksi ja suuksi sekä napeiksi. Muotoile nenä huovutussvillasta tai pahvista ja kiinnitä päähän.

Tee kädet askartelupunoksesta (piipunrassista) päällystämällä yksi pitempi pätkä punosta vanulla ja sukkatrikoolla. Tästä syntyy siis molemmat kädet, joita on helpompi taivuttaa kuin, jos tekisit kaksi erillistä kättä. Kiinnitä käsielementti lumiukon niskaan ja hartioille ompelemalla.

Neulo lumiukolle huivi ja huovuta hattu tai neulo pipo. Sido luuta puutikusta ja puretusta narusta tai pienistä varvuista. Kiinnitä hattu päähän ja luuta lumiukon käteen ompelemalla. Kierrä kaulahuivi kaulaan niin, että se peittää niskassa mahdollisesti olevan patin ja ompeleet. Ompele myös huivia kiinni sieltä täältä.


Teko-ohje: Kuusi

Kuusi on koottu pienistä "oksista". Valmista ensin oksia seuraavalla tavalla. Muotoile taipuisasta, ohuesta rautalangasta oksan sisään jäävä kehikko ja peitä se vanulla. Pingota päälle pala sukkatrikoota ja ompele se kiinni oksan alapuolelta. Ompele pistoja ympäri oksaa niin, että siihen tulee pienempiä oksia. Valmista oksia sarjatyönä.

Kuusen oksa eri valmistusvaiheissa

Aloita kuusen kokoaminen sen tyvestä. Kokoa oksista ensin rengas. Nouse sitten ylöspäin kaventaen kuusta kerros kerrokselta. Jos haluat kapean kynttiläkuusen, laita alimpaan kerrokseen 3 tai 4 oksaa. Leveän kuusen voi aloittaa 5 oksalla.

Muotoile latvaa varten pieni "nokka". Rautalangasta muotoillaan kukan mallinen kehikko, jossa on neljä "terälehteä". Kehikko puristetaan suppuun ikäänkuin nupuksi. Kehikon päälle laitetaan vanua ja trikoota ja latva ommellaan samalla tavalla kuin oksat. Kiinnitä nokka kuusen latvaan.


Teko-ohje: Alusta

Leikkaa 3 cm paksusta superlonista pyöristetty ja hieman epämääräisen muotoinen pala alustaksi ja peitä se vanulla. Pingota päälle sukkahousujen housuosasta leikattu trikoopala. Ompele trikoo kiinni superloniin sen alapuolelta. Ompele alustan reunaan pitkiä pistoja sinne tänne ompelulangalla. Kun olet kiinnittänyt alustaan lumiukon ja kuuset, liimaa sen pohjaan vielä pahvi.

Valmista villalangasta pieniä punatulkkuja ja ompele lintuja alustaan ryhmiksi. Harsi maahan pieniä kullankeltaisia helmiä jyviksi.


Teko-ohje: Punatulkku

Leikkaa villalangasta 6 cm pituisia pätkiä (esim. 7 Veljestä):
- punaisesta langasta 16 kpl
- mustasta langasta 8 kpl
- harmaasta langasta 10 kpl

Nosta mustat langat punaisten päälle ja sido keskeltä tiukaksi kimpuksi kaksinkertaisella ompelulangalla.

Harmaasta langasta tulee punatulkulle siivet, mustasta pää ja selkä sekä punaisesta vatsa

Käännä kuvassa ylöspäin osoittavat mustat langat alaspäin osoittavien päälle yhdeksi nipuksi. Sido mustat langat ompelulangalla kiinni punaisiin lankoihin. Sidoskohta on puolessa välissä paksua nippua.

Linnun vartalo ja pyrstö alkavat muotoutua

Laita harmaat langat vatsan alle poikittain siiviksi. Käännä ylöspäin osoittavat punaiset langat siipien alle. Sido kaikki punaiset ja mustat langat tiukasti pyrstöksi.

Jos teet linnun ohuemmasta langasta, lisää lankojen määrää suhteessa sen paksuuteen.

Käännä harmaat langat siiviksi selän päälle ja sido yhteen. Sido siivet vielä pyrstöön kiinni.

Sidoslanka voi olla myös villalankaa, mutta ompelulanka uppoaa paremmin piiloon.

Leikkaa siipien kärjet ja pyrstö tasaiseksi. Liimaa linnulle nokka esim. puolikkaasta auringonkukan siemenestä tai pahvista.

Punatulkut voi kiinnittää hangelle tai pieneen oksaan

Lintuja kannattaa valmistaa sarjatyönä.

Peikot

Peikkotalot-blogissani esiintyy joukko pieniä peikkoja, joiden kasvot on tehty samalla tavalla kuin tontuilla. Ohje löytyy tämän blogin tonttujen valmistusohjeesta.

Peikkojen vartalo tehdään vastaavalla tavalla kuin tonttujen vartalo, mutta aikuiset peikot ovat vähän isompia ja pulleampia kuin tontut. Lapsipeikot ovat vastaavasti pienempiä. Peikoilla on myös pitempi selkä ja lyhyemmät jalat kuin tontuilla.

Alla on kuvasarja aikuisen peikon ompelusta.

Vartalo muotoillaan askartelupunoksesta eli piipunrassista. Värillä ei ole väliä, mutta valkoinen on helpoin "piilottaa" vanun alle. Kaulan tynkään kiinnitetään myöhemmin pää. Terävät rautalangan päät upotetaan käsiin ja jalkateriin.

Ranka peitetään vanulla kiertämällä sitä vartalon ja jäsenten ympäri peikon vartalon mukaan.

Lopuksi ommellaan iho sukkatrikoosta. Koska päälle ommellaan vielä vaatteet, ei ole väliä, vaikka pistot vähän näkyvätkin.

Vaatteet ommellaan kiinni peikon vartaloon, koska niitä ei ole tarkoitus riisua eikä pukea. Hiukset ovat huovutusvillaa ja kampausten tekemisessä ei tarvitse ujostella.

Sukkatrikoo on yllättävän kestävää, eikä vaatteiden reunoja tarvitse kääntää tai huolitella. Sukkahousujen housuosan paksumpi trikoo sopii hyvin vaatteiden ompeluun. Pienet helmet ovat hyviä nappeja.

Isä Mustikka asuu Kannonkolossa. Elämästä Kannonkolossa on kerrottu lisää Peikkotalot-blogissa.